Blogini pitäisi käsitellä minimalismia ja yksinkertaistamista, mutta miten ne eroavat toisistaan? Mietin sitä jo aloittaessani, mutta en osannut vastata oikein itsellenikään. Ne eivät kuitenkaan ole minusta sama asia. Viime päivinä olen pohtinut hieman asiaa.
Nyt tuntuu siltä, että minulle minimalismi on tavoite ja yksinkertaistaminen teko sen saavuttamiseksi. Kaikkien minimalistien ei nimittäin tarvitse aloittaa karsimalla, vaan toiset ovat voineet aina elää minimalistisesti. Siksi minimalismi ei mielestäni välttämättä ole väline. Toisille se toki voi olla.
Minimalistinen tavoitteeni tavaroiden suhteen on elää niin, että voisin muuttaa kantamalla yksin ne kaikki. Tavoitteeni saavuttamisessa minulla ei ole mitään kiirettä, joten sohva saa edelleen olla.
Yksinkertaistaminen puolestaan tarkoittaa minulle tekoja, esim. karsintakierroksia ja tavaroiden pois laittamista. Toisinaan puhun myös minimalisoimisesta, mikä on mielestäni hauska verbi.
Jossain keskustelussa joku kritisoi minimalismiblogien sisältöä kummallisen tavarakeskeisiksi: lasketaan omaisuutta ja tehdään listoja siitä, mitä omistetaan. Aloin miettiä, että mitä muuta minimalismi minulle on kuin tavaroiden tai vaatteiden karsintaa. Sellaisia puolia en ole vähään aikaan suuresti miettinyt. Osaltaan se johtuu siitä, että moni asia elämässäni sujuu jo itsestään melko yksinkertaisesti.
Harrastuksistani vain yksi on aikaan sidottu, muiden ajankohdan voin päättää itse. Aikatauluni on muutenkin hyvä, se ei stressaa minua. Syön aina vain tiettyjä ruokia, joita ostan tietyistä kaupoista, joten syömiseen liittyviä asioita ei tarvitse juurikaan yksinkertaistaa. Sähköiset tallenteet eivät vaivaa minua, joten niiden yksinkertaistaminen ei ole ajankohtaista. Kuluttaminen ei ole minulle ongelma, vaikka siinäkin voisin aina parantaa. Ihmissuhteiden osalta olen myöskin tyytyväinen.
Minimalistinen tavoitteeni elämän suhteen on keskittyä olennaiseen ja karsia pois turha. Olen siinä onnistunutkin, sillä elämässäni ei ole juuri alueita, joita haluaisin yksinkertaistaa. Olen monin tavoin tyytyväinen elämääni. Olen hyvin kiitollinen.
Minimalistinen elämäni alkoi itse asiassa vaiheesta, jossa olin tyytymätön ja kärttyinen ilman näkyvää syytä. Tietyssä pisteessä kyllästyin tyytymättömyyteeni ja valittamiseeni. Osallistuin valittamattomuushaasteeseen, jossa tavoiteltiin 30 päivää valittamatta. Sen avulla pääsin irti turhasta valittamisesta, ja nykyisin tiedostan selkeämmin, kun alan valittaa vain valittamisen vuoksi. Jos en pysty keksimään ratkaisua valittamisen aiheeseeni, niin pyrin lopettamaan valittamisen heti.
Yksinkertaistamista tarvitsen siis lähinnä tavaroiden ja vaatteiden suhteen. Vaatteiden osalta tilanne on vielä niin nurinkurinen, että minun pitäisi hankkia vielä joitakin asioita poistamisen sijaan. Tavaroiden läpikäyminen puolestaan aiheuttaa aina ahaa-elämyksiä, kun jonkin olennaisena pitämäni esine muuttuukin uusimmalla karsintakierroksella pois lähteväksi.
Asioiden laskeminen ei varsinaisesti vetoa minuun, enkä koe tarvitsevani sitä välineenä. Hahmotan tavaramääräni tilan kautta. Pyrkimykseni on saada avaruutta, jopa tyhjyyttä, säilytystiloihin. Pitkäaikainen projektini on esimerkiksi tyhjentää kellarihäkkini niin, että kaikki varastoitavatkin asiat ovat asunnossani. Projekti on ollut käynnissä jo useamman vuoden, mutta aina edistystä tapahtuu.
En halua kuitenkaan rajata blogiani pelkästään kotiin ja vaatteisiin liittyviin asioihin, vaikka niistä eniten nyt kirjoitankin. Jossain vaiheessa aivan muut asiat voivat vaatia yksinkertaistamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti