Yksi sisään, yksi ulos

Itselle turhien tavaroiden tavaroiden vähentäminen keventää mieltä ja muuttokuormaa. Mutta onko suositeltavaa vähentää tavaroita, jotta tekee tilaa uusille?

Nykyään näkee usein ihmisten käyttävän yksi sisään, yksi ulos –periaatetta kodin tavaroiden vähentämisessä. Periaate lienee peräisin yökerhoista tai asevoimista, joissa seurataan, että esim. rakennuksessa on sisällä enintään suurin sallittu määrä ihmisiä. Rakennuksen kapasiteettia ei saa ylittää.

Kun siis oma koti on täynnä, saa sinne tulla uutta vain, jos samalla jotain vanhaa lähtee. Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään tätä periaatetta vastaan, mutta itse en käytä sitä seuraavista syistä:

1. Alan ajatella, että kun laitan jotain pois, saan luvan hankkia uutta.

Tosiasiassa minun pitäisi pysähtyä ajattelemaan, että miksi olen hankkimassa uutta. Mitä tarvetta varten? Tarvitsenko todella sitä? Jos olen pärjännyt ilman tähän asti, niin pärjäisinkö jatkossakin? Ainakin oman minimalismin ideana on tehdä tilaa olennaiselle ja luopua turhasta: turhista tavaroista, turhasta haluamisesta, turhasta vaihtelunhalusta. 

2. Ajatukseen sisältyy myös käsitys siitä, että uutta on ok hankkia, kun vanhan kierrättää. Onhan kierrättäminen ekologista. Tämä on itsemme huijaamista. Kun hankimme uutta, me tosiasiassa sitoudumme siihen koko tavaran elinkaaren ajaksi. 

Tavara ei lakkaa olemasta, kun laitamme sen eteenpäin. Vastuu on ensisijassa meidän, jotka alun perin sen hankimme. Mitä jos meidän pitäisi säilyttää kaikki hankkimamme tavarat kodissamme koko niiden elinkaaren ajan, miltä kotimme näyttäisivät? Haluaisimmeko aina sinne lisää? Haluammeko ottaa vastuun aina vain uusista tavaroista?

Ei ole ekologisesti kestävää hankkia uutta edes sillä verukkeella, että toimii ekologisesti kierrättämällä vanhan pois. Ekologisesti ja eettisesti kestävintä on toimia etusijajärjestyksen mukaisesti (Jätelaki 646/2011 8.1 §):

1. Ensisijaisesti on vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. 

2. Jos jätettä kuitenkin syntyy, jätteen haltijan on ensisijaisesti valmisteltava jäte uudelleenkäyttöä varten (esimerkiksi huoltamalla tavara) tai toissijaisesti kierrätettävä se (esimerkiksi puhkikulunut vaate rätiksi).

3. Jos kierrätys ei ole mahdollista, jätteen haltijan on hyödynnettävä jäte muulla tavoin, mukaan lukien hyödyntäminen energiana.

4. Jos hyödyntäminen ei ole mahdollista, jäte on loppukäsiteltävä (eli toimitettava kaatopaikalle).

Jätelain mukaan myös kotitalouksien on toimittava niin, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Ostaessa uutta ostaa samalla tulevaisuuden jätettä. On meidän vastuullamme miettiä, mitä ostamme ja miksi, ja otettava vastuu jätteen hankkimisesta. Vastuu ei poistu laittamalla yhden jätteen pois ja ostamalla uuden.