Viime päivinä en ole tuntenut itseäni juurikaan minimalistiseksi, sen verran uutterasti olen viettänyt vapaa-aikaani vaateostoksilla. Välistä tuntuu, että voisin kutsua itseäni ennemminkin maksimalistiksi. En nimittäin ole vain ollut ikkunaostoksilla, vaan olen tehnyt myös hankintoja. Shoppailuani voisi Karina Ericsson Wärnin tapaan kutsua totiseksi shoppailuksi tavallisen shoppailun sijaan, sillä olen etsinyt tavoitteellisesti tiettyjä vaatekappaleita ja löytänytkin niitä. Lohdutan itseäni sillä, että olen hankkinut puuttuvia vaatteita, enkä vain juossut alennusten perässä. Silti minua hieman kaihertaa. Enhän vain ole muuttumassa salaa itseltäni materialistiksi? Osaanko lopettaa ostamisen vaatekaapin tullessa valmiiksi?
En varmastikaan ole huolestuttavan pitkällä materialismissa, sillä eilen uusia hankintojani kotona sovitellessani koin helpotusta: minimalistinen kesävaatekaappiprojektini alkaa olla valmis! Koska olen aloittanut talvivaatteista, alkaa minulla olla kriteerieni mukaisia, ja ennen kaikkea oikean kokoisia, vaatteita kaikkiin vuodenaikoihin. Mikä helpotus todeta projektin olevan loppusuoralla. Lisäksi tunsin helpotusta siitä, että tunsin helpotusta. En siis ole sokaistunut ostamisesta.
Täytyy myöntää, että olen vaatekaappiprojektini ja tavoitteideni edetessä muuttunut jopa hieman maaniseksi ja ajatellut ehkä turhankin paljon pukeutumista ja vaatteiden hankkimista. Ehkä vähitellen voin alkaa keskittyä muihin asioihin? Esimerkiksi meditointiin, jonka eilen unohdin tehdä, koska viime yönä koitin uusia vaatteitani kaikkien jo omistamieni vaatteiden kanssa ja nautin lähes mielipuolisesti siitä, miten hyvin eri ala- ja yläosavaihtoehdot sopivat toisiinsa. Oikeasti sovitin läpi kaikki vaihtoehdot! Olisi siis ehkä aika istua alas ja hengitellä hieman. Totta kai, totta kai, sanoo sisäinen maksimalistini ja lupaa, että huomenna tehtävä kaupunkikierros on sitten viimeinen...
Vielä on nimittäin ostosten tekoa edessä. Vaatekaapistani on nimittäin puuttunut niin paljon asioita, etten näiden yhdeksän kuukauden aikana ole edes pystynyt hankkimaan kaikkia. Toki (laatu)vaatimuksetkin hankinnoille ovat kasvaneet matkan edetessä. Edelleenkään minulla ei ole uimapukua tai bikineitä, tarpeeksi alusvaatteita, urheilurintsikoita, sandaaleja, saappaita, villaista poolopuseroa, pikkumustaa tai juhlamekkoa. Tai on minulla esimerkiksi saappaat ja sandaalit, ne vain ovat lähes käyttökelvottomuuteen asti rikki. Ja on minulla juhlamekko, mutta se ei mahdu päälle. Olen kuitenkin priorisoinut niiden edelle esimerkiksi talvitakin, jota rakastan. Loput saavat etsiytyä vaatekaappiini pikku hiljaa. Vaikka puuttuvat vaatteet ovatkin tarpeellisia, ne eivät ole tämän hetken kannalta välttämättömiä.
Kaikkein uusimmat hankinnat ovat lisäksi UFF:lta ja Fidalta, joten rahanmeno ei ole ollut niin suurta kuin talvitakin kohdalla. Lisäksi kirpputorilla ostosten tekeminen on parhaimmillaan jännittävää, koska valikoima on niin sattumanvaraista. Eilen ostin hauskat polvipussimaiset farkkusortsit ja pellavaisen pienen t-paidan olkatoppauksilla, tänään puolestaan kukertavan housuhameen! Siis housuhameen! En oikein siedä kuvioita vaatteissani, housuhame on ajatuksena liian 90-lukua ja kyseisen vaatekappaleen helmanpituus epäpukeva, mutta jostain oudosta syystä en malta odottaa sen pesun jälkeistä kuivumista, jotta voisin vetää sen ylleni!
Mistähän johtuu, että kirpputorilöydöille sallin enemmän eksentrisyyttä kuin uusille. Niiden viat eivät ole vikoja, vaan ominaisuuksia, joita ihailen. Tavallisilla kaupoilla tarjonta herättää minussa ylikriittisen nenänviertään pitkin katselevan ylpistelijän, kun taas kirpputoreilla leikkisä puoleni nousee esiin ja intoilee hassuista yhdistelmistä. Ehkä syynä on se, että kierrätetyn ostaminen on omassa mittapuussani heti vähemmän synnillistä, eikä ostosten teko vaadi loputonta syynäämistä ja fundeeraamista.
Kirpputoriostosten lisäksi tein muutakin hyvää. Maksoin sakkoni kirjastoon ja lainasin neljä kirjaa: Alan W. Watts: Zen, Rita Stiens: Totuus kosmetiikasta, Karina Ericsson Wärn: Chic - valitse oikeat vaatteet - luo oma tyylisi ja Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi. Olisin laittanut tähän lainoistani havainnollisen valokuvan, mutta en onnistunut.
Kirjastossa käyminen on niin mahtavaa. Ne kaikki kiinnostavat kirjat ovat siellä tarjolla ilmaiseksi! Miltei hihkuin kun löysin hyllystä Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaapin. Olen sen lukenut jo kertaalleen kaverilta lainattuna, mutta se on niin inspiroiva, että mielelläni luen sitä uudelleen. Rinnalta sain ahaa-elämyksiä ja lempeitä neuvoja itseruoskinnasta luopumiseksi sekä vinkkejä ihanan ja sopivan kokoisen vaatekaapin luomiseksi. Suosittelen lämpimästi tutustumaan, jos kirja ei vielä ole tuttu.
Vaatekaapin minimalisoinnista lienee nyt aika siirtyä maksimalisoimaan zeniä. Teenpä zen. Heh he.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti