Minimalistinen vaatekaappi

Tuntuu, että monille minimalistisesta elämäntavasta innostuneille kimmokkeena uudelle on ollut rasittavaksi kasvanut elämän yltäkylläisyys. Moni on kokenut esimerkiksi pursuavan vaatekaappinsa stressaavana ja halunnut siihen muutosta. He ovat alkaneet karsia runsauttaan. Editointi onkin mielestäni palkitsevampaa kuin tyhjästä luominen. Itselläni ongelma ei nimittäin ole ollut se, että vaatteita olisi ollut liikaa, vaan ennemminkin liian vähän. Syynä tähän on ollut ekoilu.

Ekologiseen elämääni on kuulunut vaateostoksillakin eettisyyden ja ekologisuuden vaaliminen, joka on näkynyt laatutietoisuutena, kierrätyshenkisyytenä ja loputtomana pohtimisena. Jossain vaiheessa huomasin, että minulla on niin paljon kriteerejä, etten koskaan löydä vaatetta, joka täyttäisi ne kaikki. Vaatteen kun pitäisi olla mielellään luonnonmateriaalia, oikean värinen, kokoinen, tyylinen, tuntuinen (ja hintainen), tehty ei-riistävässä ympäristössä luonto huomioon ottaen ja oltava mieluinen. Luulin, että kriteerit täyttäviä vaatteita olisi tarjolla, mutta ei. Eräänkin vuoden yritin olin kokonaan ostamatta vaatteita, koska en sellaisia vain löytänyt, vaikka yritin. Vaatteiden ostosta tuli stressaavaa.

Vaihtoehtona uusien vaatteiden ostamiselle ovat kirpputorit, etenkin, jos vaatteisiin käytettävissä oleva raha on niukka. Ikävä kyllä kirpparit ovat täynnä samaa luokatonta moskaa kuin vaateliikkeet. Löytöjäkin saattaa tehdä, mutta silloin etsimiseen pitää käyttää aikaa. Työssä käydessä tämä yhtälö tuntuu vaikealta.

Itsekin toki voisi tehdä, jos osaisi. Mutta mistä ekologista kangasta? Luomupuuvillaa on käsittääkseni saatavilla kangasliikkeissä aika vähän. Sitä paitsi en osaa. Ja mistä kivojen vaatteiden kaavoja?

Vaikeaa on siis tällä saralla ollut. Mutta juuri nyt minulla on vaatteita, joten jotenkin olen onnistunut niitä hankkimaan. Vaatteita ja kenkiä on tällä hetkellä kullekin vuodenajalle noin 20 kpl. Miten olen tehnyt sen?

Aloitin määräaikaisen työn viime vuoden syksyllä, jolloin päätin ottaa härkää sarvista. Vartaloni oli muuttunut vuoden aikana, eivätkä vanhat vaatteeni enää oikein mahtuneet päälle. Päätin, että jollen voi kasata hyvän mielen vaatekaappia vähin varoin, niin käytän sitten vaikka kaikki rahani kalliin ostamiseen, kerpele. Jospa ne kestäisivät sitten monta vuotta.

Pidän yksinkertaisuudesta. Olin miettinyt univormumaisuuden pukeutumisen helppoutta ja stressaamattomuutta. Steve Jobs oli mielessäni. Univormumainen pukeutuminen sopisi minulle. Mietin myös, millä tavalla onnistuisin pukeutumaan mahdollisimman siististi, mukavasti ja yksinkertaisesti. Päädyin mustaan mekkoon. Mekon kanssa ei tarvitse miettiä sopivatko ylä- ja alaosa yhteen, se ei kiristä, sen kanssa voi käyttää minkälaisia kenkiä tahansa.

Samalla päätin höllätä ekologisuusvaatimuksiani, mutta pitäytyä mahdollisimman lähellä Suomea valmistetuissa vaatteissa. Ostin kaksi Nanson mekkoa. En pidä kylmästä, joten tarvitsin talvea vasten lämmintä. Hankin Muka van mustan merinovillaisen villatakin (suunniteltu Tampereella ja valmistettu muistaakseni Orivedellä). Alennuksesta ostin talveksi Marimekon villajerseyhameen (joo, ei tosiaankaan vastannut kumpaankaan kriteeriini, mutta oli ainakin kallis!). Sitä pidinkin lähes tauotta läpi talven! Näin pala palalta aloin kasaamaan minimalistista vaatekaappiani.

Mekot ja villatakit olivat hyvä perussääntö puvuston kokoamiselle. Mutta koska säännöt aiheuttavat kuristavaa tunnetta kurkussa, totesin, että minun on saatava laajentaa kevään tullen housuihin ja paitoihin. Ne ovat sitä paitsi miellyttävämpiä pyöräillessä. Housut tuottivat heti ongelmia, koska reiteni ovat paksut ja vyötäröni kapea. Housuongelmaan on ratkaisu laskeutuvat housut, jotka ovat nilkasta kireät. Tosin tämäkin ratkaisu on ongelma, koska sellaisia housuja ei ole. Paidat puolestaan ovat ongelmallisia, koska minulla on leveät hartiat, mutta melko litteä rintamus. Mittojen mukaan tehdyt vaatteet olisivat varmasti yksi ratkaisu, mutta sitten pitäisi etsiä täydellistä kangasta ja löytää hyvä ompelija ja tehdä asiasta projekti. Olen liian laiska siihen.

Sopivien vaatteiden ostaminen ei siis ole ollut helppoa. Tämän vaatekaapin kokoamisen osalta olen käynyt kaupoissa ja kirpputoreilla monta, monta kertaa. Usein olen poistunut ostamatta ja lievää epätoivoa tuntien. Loputon sovittelu ja yksityiskohtien punninta on johtanut 9 kertaa 10:stä siihen, etten osta.

Uutta puhtia sain tämän päättymättömän retken toteuttamiseen, kun aloin lueskella capsule wardrobesta. En ollut ikinä ajatellut, että vaatekaapin muodostamisen tavoitteena voisi olla se, että KAIKKI alaosat sopivat kaikkien yläosien kanssa! Tai että vaatteita voisi olla vain 10! Sopivien sijaan pitäisin etsiä vain sellaisia vaatteita, joita suorastaan rakastaa. Innostuin. Tavallaanhan tämä tekee asiasta yksinkertaisemman eli helpomman, eikö vain?

Itse olin langennut sopivuuden ansaan, ja ajatellut, että tämä kirpparilta ostettu Filippa K:n t-paita on oikein hyvä, koska sen ekologisuus, laatu ja hinta olivat sopivia, vaikka harmaan sävy ei oikeastaan sopinut minulle ja kokokin oli hieman nafti. Mutta rakastinko sitä? En. Laitoin sen siis kirpparille menevien kasaan, ja päätin etsiä rakkausvaatteita.