Olen aina pitänyt (ekologisesti kestävien) joululahjojen antamisesta. Ihmetyksekseni tänä vuonna koin todellisen täyspysäyksen. Lahjojen miettiminen ei innostanut yhtään, ja vastenmielisyyteni kaupallisuutta kohtaan kasvoi uusiin mittoihin. Niinpä ilmoitin läheisilleni, ettei minulta ole odotettavissa lahjoja, enkä niitä myöskään toivo.
Vanhempani kuulivat toiveeni ja kannattivat sitä. Heille ”ei mitään” tarkoitti kuitenkin yhteensä viisiä villasukkia, suklaata ja rahaa. Edistystä tämä oli silti. Ensi vuonna voimme ottaa jälleen yhden askeleen lähemmäksi todellista ei mitään.
Ainoastaan kumppanini kanssa olimme sopineet yksien lahjojen ostamisesta. Olimme kumpikin tyytyväisiä saamisiimme, sillä kumpikin oli selkeästi kuunnellut toista. Joulun suurin lahja oli kuitenkin stressittömyys, jota olemme jääneet lapsuuden jouluista kaipaamaan.
Stressittömän joulun salaisuus oli siinä, että söimme ja toimimme enimmäkseen kuten normaalistikin. Kumppani kävi töissäkin. Joulun teki meille tunnelmavalot, kuusi ja kukat sekä muutamat koristeet, kuten punainen pöytäliina. Joulukortit laitoin joulukuusen oksille, kun varsinaisia koristeita on vain muutama kappale, eikä korteille ollut muualla paikkaa. Ne sopivat sinne hyvin. Varsinaisia jouluruokia meillä oli vain porkkana- ja lanttulaatikon muodossa. Herkutteluosastoa edusti juustolautanen. Suuren joulusiivouksen sijaan päätimme käydä kuntosalilla, ja jaksoimme olla taas mukavampia ihmisiä.
Kumppanin ollessa töissä kuuntelin Spotifysta joululauluja. Pidän vanhanaikaisista ja kuorossa lauletuista joululauluista, joten oli ilo kuunnella sellaisia. Spotifyta taisin käyttää toista kertaa, kun en ole mikään musiikin ystävä. Arvostan kuitenkin Spotifyn materiaalitonta palvelua.
Joulun tunnelmaan pääsin myös kun menin jouluaattoiltana kumppania töistä tullessa vastaan. Valkoinen lumi oli satanut hiljalleen maahan hiutale kerrallaan ja peittänyt kaiken. Kadut olivat hiljaisia, taivas tumma ja kirkas. Oma olo oli tyyni ja rauhallinen.
Tänä aamuna kävin joulukirkossa, ja se oli elämyksistä hienoin. Kivinen kirkko oli täynnä lämpöä. Ihmettelin taas musiikin mykistävyyttä. Koskettavan saarnan pitänyt pappi vielä toivotti ovella hyvää joulua kättelemällä kaikki kirkossa käyneet. Tällainen joulu on ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti