Uuteen kotiin muutto tarkoittaa usein sitä, että osa vanhoista huonekaluista tai tekstiileistä ei enää sovi uuteen paikkaan. Syynä voi olla erilainen huonekorkeus, toisenlainen huonejako, vähäisempi säilytystila tai neliöiden muuttunut määrä. Sisustusintoiset pitävät luultavasti muuttoa virkistävänä mahdollisuutena hankkia uutta, mutta ekominimalisti minussa kavahtaa moista ajatusta.
Mittailin siis huolestuneena uuden asunnon olohuoneen seiniä, sillä sohvani vaikutti olevan muutaman sentin pidempi kuin seinä, jolle se olisi luontevimmin sopinut. Huone on muutenkin haasteellinen, koska siinä on joka seinällä aukko, joten paikkoja sohvalle ei ole kovinkaan paljon. Ehdin jo katsella käytettyjä sohvia tori.fi:stä ja vintage-liikkeistä, mutta sohvalle löytyi onneksi paikka, kun muuttomiehet laskivat sen käsistään paikkaan, jota en ollut sille oikeastaan ajatellut. (Tori.fi:ssä on muuten ihan mielettömästi sohvia!) Olin varsin helpottunut.
(Itselle) uuden hankkiminen on omasta mielestäni todella rasittavaa puuhaa. En haluaisi ostaa täysin uutta, kun maailma on jo täynnä hyvää käytettyä tavaraa. Neitsellisen uuden ostaminen on ekosyntilistallani aika korkealla sijalla. Sopivan vanhan löytäminen kuitenkin vie paljon aikaa ja energiaa. Siksi onkin helpompaa olla tyytyväinen siihen, mitä jo on.
Helpotukseni olikin suuri, kun sain jatkaa asumista vanhan sohvani kanssa. Edellisessä kodissa olin siihen jo aika kyllästynyt, etenkin kun kissan jäljet näkyvät istuinosassa niin selkeästi. Lisäksi se oli mielestäni liian musta. Sohvan olen ostanut periaatteitteni vastaisesti uutena, joten koen jonkinlaista moraalista velvollisuutta käyttää sen loppuun asti. Tuskastuminen sohvaan sai minut monesti miettimään hankkiutumista eroon siitä ja elämistä sohvatta.
Uudessa asunnossa sohva näyttääkin yllättäen varsin kivalta. Asunnossa on niin paljon valoa, ettei sen mustuus tunnu enää liialliselta. Kissankynsien jäljet eivät myöskään jostain syystä osu silmiin niin pahasti. Sohva näyttää taas modernilta ja kivalta. Arvostan sen kestävyyttä: olen omistanut sen jo seitsemän vuotta, eikä ikä tunnu painavan. Sohva itse painaa kyllä, heh heh. Sohvan saa myös helposti vuoteeksi, jota ominaisuutta edellisessä asunnossa ei tarvinnut juuri käyttää, mutta uudessa siitä on aiempaa enemmän hyötyä. Sohvalle mahtuu istumaan monta ihmistä rinnakkkain, mutta se ei ole silti liian raskas. Itse asiassa se on varsin nappivalinta nykyiseen asuntoon.
Kun sohvan suhteen ei tarvinnutkaan tehdä mitään erityisiä toimenpiteitä, on pienemmän tavaran hankkiminen uutena sujunut pienemmin omantunnon pistelyin. Olohuoneen ja makuuhuoneen kattoon hankin molempiin valaisimet Ikeasta. Keittiöön pitänee vielä hankkia samanlainen kuin olohuoneessa, sillä 1990-luvun spottivalaisin kammottaa niin suuresti kumppaniani. Eteisessä on myös valaisin, mutta se on raskaan rasva- ja pölykerroksen peitossa, enkä ole varma, saanko sitä putsattua. Ekoilijana haluan kuitenkin koettaa. Ruokailutilasta puuttuu myös lamppu, mutta sen hankkimisella ei ole kiire, sillä keittiöstä ja olohuoneesta piisaa valoa hyvin.
Missä sitten ovat edellisen asunnon lamput? Paikoillaan edellisessä asunnossa. Muuttomiehet olivat pakanneet kaikki tuolit ensimmäisenä, joten lamppujen irrottaminen ei enää lopuksi onnistunut. Eteisen ja asuinhuoneen lamput olivat edullisia ikealaisia paperivarjostimellisia kattovalaisimia, joten jätin ne paikoilleen sen suuremmitta suruitta.
Uutena pitää hankkia vielä keittiöön räsymatto, sillä keittiön hanasta roiskuu helposti vettä puulattialle. Muita ostoksia ei onneksi sitten tarvitsekaan tehdä. Olen helpottunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti