Lueskelin Nyt-liitteen kolumnia Niukka sisustus kertoo elämänhallinnasta, ja mietiskelin omia syitäni etsiytyä kohti minimalismia.
1. Visuaalisen ähkyn minimoiminen.
Huomaan voivani paremmin, kun katseella on vähemmän kiinnittymisen kohteita. Sulavat, suorat linjat hivelevät silmää ja sielua. Yksityiskohtainen sisustus on jossain määrin mielenkiintoista, mutta omassa kodissani itselleni sopii yksinkertaisuus paremmin.
2. Kotitöiden vähentäminen.
Teen mieluummin jotain muuta kuin järjestelen tolkutonta määrää tavaraa ja huolehdin sen kunnossa pysymisestä. Kirjoitan ennemmin vaikka tätä blogia tai istun puistossa syysilmassa.
3. Valintojen helpottaminen.
Minun on välillä vaikeaa tehdä valintoja. Siksi esimerkiksi mietitty minimalistinen vaatekaappi sopii minulle. (Miltei) kaikki käy kaiken kanssa, joten päälle puettavan suhteen ei tarvitse tehdä paljoakaan valintoja.
4. Rahan säästäminen.
Rajoitettu vaatemäärä saa myös keksimään uusia yhdistelmiä. Esimerkiksi polvipituinen hihaton kesämekkoni muuttui syysvaatteeksi farkkutakilla, trikoopaidalla ja sukkahousuilla. Ei tarvinnut ostaa erillistä pitkähihaista mekkoa. Onnistuisikohan sama maksimekkoni kanssa?
5. Olemassa olevan arvostaminen.
Kun päättää että jo olemassa olevat asiat riittävät ja ovat hyviä, tekee tilaa arvostamiselle. Vaihtelunhalu vähenee. Itse olen pitkäjänteisesti hankkinut vain sellaista, josta pidän erittäin paljon sen sijaan, että olisin hankkinut ihan ok:ta. Niinpä kyllästyminenkään ei ole yhtä odotettavaa. Tuntuu hyvältä olla kiitollinen siitä, mitä jo on.
Nämä asiat saavat minut voimaan paremmin. Ehkä sille on syynsä, että hyvinvoinnin tavoittelu on trendikästä. Ihmiset ovat joukolla heränneet siihen, että ihminen voi voida myös hyvin. Ei ole pakko voida huonosti. Hammasta pureva kulttuurimme sinnikkyyskulttuurimme on ehkä muuttumassa.
Minimalismin tavoittelustani huolimatta kotini ei ole vuorattu betonilla, vaan on kodikas ja lämmin. On puisia huonekaluja, kissan rullaamia räsymattoja ja verhot ikkunassa. Jos kävisi niin, että tarvitsemaansa ei saisikaan enää heti kaupasta kun haluaisi, niin uskoisin pärjääväni silti aika pitkään nykyisillä tavaroillani. Lakanat ehkä kuluisivat jonkun vuoden kuluttua puhki. Kuvitellun tavaroita ei enää ole saatavilla -tilanteen vuoksi en kuitenkaan ole valmis uhraamaan säilytystilaani tarpeettomille lakanoille. Tulevaan ei koskaan voi täysin varautua. Siksi on parasta olla tyytyväinen juuri nyt.
Minimalismi voi kuitenkin tarkoittaa aivan eri asioita eri ihmisille, joten minimalismista keskusteleminen yleisellä tasolla on aika hankalaa. On ymmärrettävä, että yltäkylläisyyttä ja yksityiskohtaisuutta rakastavat kokevat vähentämisen uhkana. Onneksi meillä on vapaus valita.
1. Visuaalisen ähkyn minimoiminen.
Huomaan voivani paremmin, kun katseella on vähemmän kiinnittymisen kohteita. Sulavat, suorat linjat hivelevät silmää ja sielua. Yksityiskohtainen sisustus on jossain määrin mielenkiintoista, mutta omassa kodissani itselleni sopii yksinkertaisuus paremmin.
2. Kotitöiden vähentäminen.
Teen mieluummin jotain muuta kuin järjestelen tolkutonta määrää tavaraa ja huolehdin sen kunnossa pysymisestä. Kirjoitan ennemmin vaikka tätä blogia tai istun puistossa syysilmassa.
3. Valintojen helpottaminen.
Minun on välillä vaikeaa tehdä valintoja. Siksi esimerkiksi mietitty minimalistinen vaatekaappi sopii minulle. (Miltei) kaikki käy kaiken kanssa, joten päälle puettavan suhteen ei tarvitse tehdä paljoakaan valintoja.
4. Rahan säästäminen.
Rajoitettu vaatemäärä saa myös keksimään uusia yhdistelmiä. Esimerkiksi polvipituinen hihaton kesämekkoni muuttui syysvaatteeksi farkkutakilla, trikoopaidalla ja sukkahousuilla. Ei tarvinnut ostaa erillistä pitkähihaista mekkoa. Onnistuisikohan sama maksimekkoni kanssa?
5. Olemassa olevan arvostaminen.
Kun päättää että jo olemassa olevat asiat riittävät ja ovat hyviä, tekee tilaa arvostamiselle. Vaihtelunhalu vähenee. Itse olen pitkäjänteisesti hankkinut vain sellaista, josta pidän erittäin paljon sen sijaan, että olisin hankkinut ihan ok:ta. Niinpä kyllästyminenkään ei ole yhtä odotettavaa. Tuntuu hyvältä olla kiitollinen siitä, mitä jo on.
Nämä asiat saavat minut voimaan paremmin. Ehkä sille on syynsä, että hyvinvoinnin tavoittelu on trendikästä. Ihmiset ovat joukolla heränneet siihen, että ihminen voi voida myös hyvin. Ei ole pakko voida huonosti. Hammasta pureva kulttuurimme sinnikkyyskulttuurimme on ehkä muuttumassa.
Minimalismin tavoittelustani huolimatta kotini ei ole vuorattu betonilla, vaan on kodikas ja lämmin. On puisia huonekaluja, kissan rullaamia räsymattoja ja verhot ikkunassa. Jos kävisi niin, että tarvitsemaansa ei saisikaan enää heti kaupasta kun haluaisi, niin uskoisin pärjääväni silti aika pitkään nykyisillä tavaroillani. Lakanat ehkä kuluisivat jonkun vuoden kuluttua puhki. Kuvitellun tavaroita ei enää ole saatavilla -tilanteen vuoksi en kuitenkaan ole valmis uhraamaan säilytystilaani tarpeettomille lakanoille. Tulevaan ei koskaan voi täysin varautua. Siksi on parasta olla tyytyväinen juuri nyt.
Minimalismi voi kuitenkin tarkoittaa aivan eri asioita eri ihmisille, joten minimalismista keskusteleminen yleisellä tasolla on aika hankalaa. On ymmärrettävä, että yltäkylläisyyttä ja yksityiskohtaisuutta rakastavat kokevat vähentämisen uhkana. Onneksi meillä on vapaus valita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti