Keittiön kaapin kimpussa

Tänään sain tehtyä sen, minkä olen halunnut jo pitkään tehdä: siivosin keittiön komeroista siivottomimman. Vaikka pidän selkeydestä ja yksinkertaisuudesta, niin ruoan suhteen taidan olla jonkin sortin hamstraaja. Tykkään laittaa pakastimeen kymmeniä kiloja marjoja ja sitten säästellä niitä, etteivät arvokkaat marjat kulu. Ilahdun kun saan lahjaksi jotain eksoottista, kuten kuusenkerkkäjuomaa, ja laitan sen ruokakomeroon odottamaan parempaa hetkeä. Iherbistä saadut yksittäispakatut teepussit tai gojimarjanäytteet pitää säästää, koska ne ovat syötävää eli ruokaa, jota ei saa haaskata. Ja lopulta ne päätyvät sekajätteeseen siivouspäivänä, kun tuntuu kaaoksen keskeltä liialta alkaa niitä lajitella. Tapahtuuko näin muille?

Vaikka kaikki ei siis lajittelumielessä mennytkään aivan puhtaasti, niin olen silti tyytyväinen. Turha on poistettu kaapista, tilaa on enemmän oleelliselle. On helpompi hengittää. Se on tunne, jonka unohdan ryönän kertyessä, mutta joka on aina yhtä ihana kohdata. Miten voi kaapin ovien takana olevat asiat painaa mieltä? Kun ei niitä edes näe? Vaikka ne ovat poissa silmistä, ne ovat aivan mielen silmien edessä.

Lisäsin kuvia kaapin siivouksesta 19.10.

Ennen (yhden hyllyn ehdin jo putsata).

 Jälkeen.

Suuroperaation olemukseen kuuluu, että se laajenee. Organisoin uudelleen ison kaapin siivouksen myötä myös muita keittiön kaappeja. Tässä vaiheessa tuli mieleen, että pitäisikö koittaa elämää vain yhden aterinsarjan kanssa ja mitoittaa sekin vain 4 hlölle? Nyt aterimia on 12 henkilölle. Jostain syystä laseja on myös 12 hengelle, mutta en ole vain koskaan tajunnut sitä, sillä laseja on kolmesta eri sarjasta. Mitä niistä voisin karsia? Aino Aallot vai Iittalan Boyt? Vai Ikean korkeat lasit? Mieluiten laittaisin pois viimeksi mainitut, mutta ne sattuvat olemaan kanssaeläjälle mieluisimmat. Ehkä vain laitan Boyt tauolle jonkin kaapin nurkkaan, ne kun ovat käytettävyydeltään huonoimmat. Lasien määräkin puolittuu sitä kautta.

Viinilasien kohtaloa mietin aina silloin tällöin. Itse en juo alkoholia, joten viinilasien käyttöaste on vähäinen. Mutta kun on kutsunut mukavan porukan vieraita, on kiva laittaa viinilasit pöytään. Niistä tulee juhlava olo. Nekin saavat vielä olla.

Ostin vastikään kaksi Arctican pastalautasta ja myin kirpputorilla seitsemän vanhaa lautasta. Isoja matalia lautasia ei siten tällä hetkellä ole, mutta pastalautasilla tuntuu pärjäävän hyvin. Pieniä matalia lautasia on 4, samoin kulhoja. Ajattelin katsoa, kuinka pitkään näillä tarvikkeilla voi mennä ennen kuin tuntuu pakottavalta hankkia lisää. Podin huonoa omatuntoa lautastenvaihdostani, sillä olisin ihan hyvin pärjännyt vanhoillakin. Halusin kuitenkin vaihtaa riemunkirjavuuden valkoiseen ilmeeseen ja kuluneet lautaset ehjiin. En ole varma olinko omalla mittapuullani ansainnut uusia tavaroita, mutta nyt kun ne ovat tuossa, niin olen kovin tyytyväinen. Toivon, että ne ovat myös niin laadukkaita, että saan nauttia niistä pitkään.

Kahdeksasta kaapista pitäisi vielä käydä kunnolla läpi yksi ja viimeistellä kaksi muuta. Maltankohan tänään mennä lainkaan nukkumaan?